Duodecim-seura, Viipurin alueen paikallisosaston historia

Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin Viipurin seudun paikallisosaston historiaa

 

1800-luvun lopun fennomania-aatteen innoittamana Suomessa syntyi useita suomenmielisiä järjestöjä, mm. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim vuonna 1881. Seuralle perustettiin 1922 ensimmäinen paikallisosasto Turkuun ja järjestyksessä toisena syntyi Viipurin seudun paikallisosasto 1934. Viipuri oli 1930-luvulla Suomen toiseksi suurin kaupunki ja laajan maakuntansa keskus. Viipurin lääninsairaala oli korkeatasoinen ja ennen II maailmansotaa kaupunki edusti Helsingin ja Turun ohella suomalaisen lääketieteen kärkeä.

Viipurissa oli vuodesta 1905 toiminut Etelä-Karjalan Lääkäriseura, jonka esitelmätilaisuuksissa oli paljolti käytössä ruotsin kieli. Tähän kyllästyneet muutamat suomenkieliset lääkärit kokivat suomenkielisen lääkäriseuran tarpeen huutavaksi. Joukko lääkäreitä kokoontui 23.1.1934 Pamaus-Seuran huoneistoon valmistelevaan kokoukseen, josta lähti anomus pääseuralle paikallisosaston perustamiseksi. Pöytäkirjojen mukaan perustamisen kannustimina olivat isänmaallisuus ja halu saada suomen kieli sille kuuluvaan asemaan Viipurin sairaaloissa.

Viipurin Duodecimin perustava kokous pidettiin 03.03.1934 samaisessa Pamaus-Seuran huoneistossa. Läsnä oli 30 Viipurin seudulla asuvaa Duodecim-seuran jäsentä, joista 28 kirjoittautui paikallisosaston jäseniksi. Ensimmäisissä vaaleissa puheenjohtajaksi valittiin Mauno Schroderus (Rauramo), varapuheenjohtajaksi Aarne Pelkonen, rahastonhoitajaksi K.U.Hurme ja pöytäkirjuriksi K.E.Kallio. Monet perustajajäsenistä kuuluivat myös Etelä-Karjalan Lääkäriseuraan. Kokoustoiminta oli alusta pitäen vilkasta ja jo vuonna 1936 seuraan perustettiin tiederahasto. Ensimmäinen stipendi myönnettiin 1938 Heikki Pitkäselle ja näin sai alkunsa edelleen jatkuva apurahaperinne.
Sota keskeytti Viipurin Duodecimin toiminnan ja seura siirtyi jäsentensä mukana pois Karjalasta lukuun ottamatta lyhyttä asemasodan aikaista ajanjaksoa syyskuusta 1943 Viipurin menettämiseen, jolloin seura toimi syntysijoillaan epävirallisen ”Viipurin Lääkäriseuran” nimellä. Rauhan tultua seuraa ei lakkautettu, vaan uudeksi kotipaikaksi tuli Helsinki. 25-vuotisjuhlissa tehtiin päätös seuran toiminnan siirtämisestä Lappeenrantaan.

Viipurin Duodecim aloitti toimintansa Lappeenrannassa kevätkokouksella 6.-7.6.1959. Samalla tutustuttiin uuteen Etelä-Saimaan keskussairaalaan ja Etelä-Saimaan sairaanhoitajakouluun. Lappeenrannassa törmättiin jälleen tuttuun joukkoon; Etelä Karjalan Lääkäriseura oli aloittanut toimintansa Lappeenrannassa jo vuonna 1948. Seurojen yhteistyö alkoi uudelleen. 17.2. 1960 uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Ilmari Paronen ja samalla hänestä tuli myös seurojen ensimmäinen yhteinen puheenjohtaja. Viipurin Duodecimin jäsenmäärä oli tuolloin 123. Maaliskuussa 1960 kirjattiin myös toinen huomion arvoinen tapaus: Seuran jäseniksi hyväksyttiin muutamia Finska Läkarsällskapetin jäseniä; tiukka kielellinen jako, josta seura osittain sai alkunsa, oli murtunut.

Duodecim-seuran Viipurin paikallisosasto järjestää tieteellisiä kokouksia yhdessä Etelä-Karjalan Lääkäriseuran kanssa. Vuosikokousesitelmät ovat olleet kuitenkin lääketieteen ulkopuolelta. Maininnan arvoinen on myös seuran jäsenten panos Duodecim-seuran vapaa-ajanviettopaikan Viktorinrannan suunnitteluun ja rakentamiseen Savitaipaleelle. Jäseniä on noin 300.
Mistä muuten juontaa juurensa tuo syksyinen kevätkokous? Vuonna 1961 kevätkokouksen ajankohta muutettiin Martti J Mustakallion 70-vuotispäivien vuoksi heinäkuun 13.päiväksi. Tämän jälkeen seuralla on ollut perinne järjestää kevätkokous loppukesästä, joskus myös rapujuhlien merkeissä.

Lähde: Antti Ruotsi: Viipurin Duodecim 1934-1984. 50-vuotishistoriikki

Jukka Lempinen